etusivu

info

ilmoitustaulu

organisaatio

kuvat

säännöt

etuudet

linkit

sheemat

palaute

yhteystiedot

jäsenrekisteri

takaisin Lyhennelmä Jouko Ahosen puheesta Myllykoskella 19.2.2005

PAPERILIITTO RY
LYHENNELMÄ PUHEESTA MYLLYKOSKELLA
Jouko Ahonen 19.2.2005

HYVÄT TOVERIT

Kun Suomea nostettiin yhteisvoimin palkansaajaväestön tekemillä suurilla uhrauksilla reilun kymmenen vuoden takaisesta lamasta, oli työnantajaleiri eturintamassa vaatimassa kattavia ja maltillisia tulopoliittisia ratkaisuja yhteiskunnallisen vakauden ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi. Ammattiyhdistysliikkeen puolella maltillisiin ratkaisuihin suostuttiin perustellen niitä nimenomaan työllisyyssyillä. Yrityksiin haluttiin jättää palkanmaksuvaraa työllisyystilanteen turvaamiseen. Mutta kuinkas on käynytkään? Kun esimerkiksi suomalainen vientiteollisuus saatiin maailman kilpailukykyisimmäksi yhteisin ponnistuksin, on kiitos työn suorittajille eli yritysten henkilöstölle ollut varsin tyly. Yhä useampi on joutunut irtisanotuksi. Henkilöstöä on heitetty sivuun kuin käytettyjä rukkasia. Tämä ei ole koskenut pelkästään työntekijöitä, vaan saman kohtalon ovat kokeneet useat korkeasti koulutetut toimihenkilötkin. Kaikkein pöyristyttävintä tässä menettelyssä on se, että nämä kannattavasti toimivat työvoimaansa irtisanovat yritykset jakavat samaan aikaan ennätyssuuria osinkoja omistajilleen.

Totta kai me ammattiyhdistysliikkeessä tunnustamme sellaiset tosiasialliset realiteetit, että joskus on todella välttämätöntä tehdä kipeitäkin ratkaisuja kannattavuusrajoilla toimivissa yrityksissä. Kuitenkin nämä viimeisten vuosien aikana toteutetut työvoiman rajutkin vähennykset ovat kohdistuneet hyvin menestyviin yrityksiin. Työvoiman vähennyksiä on tehty pelkästään pörssikurssien nousun vauhdittamiseksi ja omistajien omaisuuden lisäämiseksi. Tällaista toimintapolitiikkaa me emme voi ymmärtää emmekä hyväksyä. Emme voi hyväksyä sitä, että ihminen alistetaan pelkäksi markkinavoimien pelinappulaksi näin raakaan peliin. Markkinavoimia tulee voida säännellä huomioiden myös inhimillisyysnäkökohdat.

Ammattiyhdistysliike on siis oman kortensa työllisyystalkoisiin kantanut jo useamman vuoden ajan tyytymällä selvästi työn tuottavuutta alhaisempiin palkankorotuksiin, jonka seurauksena tulonjako on selvästi muuttunut pääomatulojen hyväksi palkkatulojen kustannuksella. Tämä on ollut tietoinen valinta. Nyt nämä yrityksiin kertyneet varat tulisikin käyttää työllistäviin kotimaan investointeihin ennätyssuurten osingonjakojen sijasta. Yrityksissä vallitsee tällä hetkellä investointilama, joka jatkuessaan huonontaa entisestään työllisyystilannetta ja pitkään jatkuessaan lisäksi nakertaa yritystemme kilpailukykyä mahdollisesti hyvinkin kohtalokkaalla tavalla. Tämä ei ole myöskään omistajien pitkän tähtäimen etujen mukaista.

Metsäteollisuuden työnantajaliiton viimesyksyinen esiintyminen varsin näyttävillä lehtimainoskampanjoilla herätti oudoksuntaa niin paperityöntekijöiden keskuudessa kuin myös laajemmin. Mainoksista jäi vaikutelma, että niillä syyllistettiin paperityöntekijöitä. Yhdessä näistä mainoksista esitettiin varsin provosoivaan tyyliin, että paperiammattilaiset "vuolevat tuohta". Mainokseen oli laitettu mukaan varsin tarkoitushakuinen käyrä, jolla kuvattiin yksittäisen paperityöntekijän keskimääräisen vuosiansion kehitystä. Tällä käyrällä ilmeisesti haluttiin osoittaa paperityöntekijöiden olevan ahneita ja kilpailukyvyn "romuttajia". Oikeampi tapa tarkastella työvoimakustannuksia olisi ollut käyrä, jossa kuvataan alallamme maksettavan kokonaispalkkapotin kehitystä. Esimerkiksi tämän vuosituhannen alkuvuosina paperityöntekijöiden kokonaispalkkapotti ei ole reaalisesti kasvanut yhtään, sillä työvoiman vähentyminen on "syönyt" sen palkankorotuksen, jonka tehtaille jäänyt vähäinen työntekijäporukka on saanut lisääntyneestä työmäärästä korvauksena. Pääomavaltaisella toimialallamme työvoimakustannusten osuus on varsin marginaalinen kustannuserä. Kun tämä erä ei siis tällä vuosituhannella ole edes kasvanut yhtään, on perusteetonta ja edesvastuutonta syyllistää työntekijöitä kilpailukyvyn "romuttamisesta".

Tänä päivänä nämä samat paperiväkeä syksyllä ahneeksi leimanneet mainoskampanjan "arkkitehdit" työnantajaleiristä kiertävät "matkasaarnaajina" kalvoineen ja käyrineen kertomassa työntekijöille, kuinka paljon euroja olisi tulossa lisää, mikäli juhlapyhiin liittyvät seisokkikäynnit sovittaisiin heidän esittämällään tavalla. Asenteet ja asetelmat työntekijäpuolella ovat "parjauskampanjan" ja viimeaikaisten useiden sopimusmääräysten huononnusesitysten jälkeen muuttuneet varsin vastustaviksi koko seisokkikäyntiä kohtaan. Paperityöntekijöillä ei tässä tilanteessa olekaan työnantajan aiemmin parjaamaa ja nyt "kerjäämää" ahneutta ottaa vastaan tarjottuja "verirahoja" seisokkikäyntien mahdollisesta sopimisesta. Näin ollen työnantajan oma erittäin harkitsematon ja täysin epäasiallinen käyttäytyminen on kääntynyt heitä itseään vastaan.

Lisähämmästystä työnantajan aikeista ja hämmennystä sopimustoimintaamme aiheutti työnantajaliittomme Metsäteollisuus ry:n viime marraskuinen kannanotto rakenteilla olleeseen tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun. Metsäteollisuuden työnantajaliitto ilmoitti kesken neuvottelujen, ettei se tule olemaan mukana silloin vielä rakenteilla olleessa tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa. Metsätyönantajat viestittivät tällä selkeästi halukkuudestaan irtiottoon harjoitetusta konsensuspolitiikasta. Tällaiset yhteistoimintaa vieroksuvat tavoitteet eivät luo tietenkään otollista ilmapiiriä sopimusneuvotteluille.

Kuuntelin suurella mielenkiinnolla pääministerin eduskunnassa pari viikkoa sitten pitämää puhetta. Erityisesti minua tietysti kiinnosti kannanotto, joka liittyi työmarkkinatilanteeseen. Pääministeri mainitsi puheessaan esimerkiksi seuraavaa: "Talven ja kevään aikana on syytä odottaa, että myös ne alat, jotka eivät vielä ole sopimuksessa mukana lähtevät yleiseen linjaan mukaan. Vientimme on kotimarkkinakasvun jälkeen nyt elpymässä ja tätä hyvää alkua kaikkien on syytä tukea tosissaan. Vientimme ponnahtikin marraskuussa poikkeukselliseen 19 prosentin ja joulukuussa jopa 22 prosentin kasvuun. Tästä on hyvä jatkaa, häiriöitä ei nyt kaivata."

Tuon puheenvuoron innoittamana pääministerille ja valtiovarainministerille lähettämässäni kirjeessä totesin olevani pääministerin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että häiriöitä työmarkkinoilla ei nyt kaivata. Valitettavasti jouduin kuitenkin toteamaan häiriöiden mahdollisuuden olevan olemassa mm. viennille ja kansantaloudellemme tärkeällä paperiteollisuuden toimialalla. Häiriöiden mahdollisuutta on todella selkeästi kasvattanut työnantajaliitto Metsäteollisuus ry:n neuvotteluavaus pari viikkoa sitten. Sen lisäksi, että alalla on vaikeasti ratkaistavia asioita, mm. tehtaiden seisokkikäynti ja ulkopuolisen työvoiman käyttö, joiden ratkaisemiseen Paperiliitolla olisi liittokokouksen ja hallinnon linjausten mukaisesti valmiutta, on työnantaja tuonut neuvottelupöytään myös useita muita työsuhteen heikentämisesityksiä.

Paperiliiton mielestä nämä "ylimääräiset" heikentämisesitykset eivät kuulu asiallisiin neuvotteluihin ja ovat omiaan vaikeuttamaan neuvotteluja todellisista, alan toimintaedellytysten parantamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Paperiliitto hämmästeleekin työnantajan neuvotteluavausta epäillen omasta mielestään perustellusti työnantajan sopimushalukkuutta. Esityksiä voi tulkita mielestämme jopa riidan rakentamiseksi. Eräät näistä työnantajan esityksistä ovat kuin vuosikymmenien takaa kaivettuja "muumioita", jotka eivät missään tapauksessa sovellu enää tälle vuosituhannelle.

Paperiliitto haluaa osaltaan kantaa vastuuta suomalaisen yhteiskunnan vakaasta kehityksestä ilmaisten jo syksyllä selkeästi halunsa osallistua työllisyyttä tukevaan tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun. Muut kuin Metsäteollisuus ry:n sopimuksen piirissä olevat Paperiliiton neuvottelemat sopimusalat eli paperinjalostuksen sopimukset ovatkin tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa kattavasti mukana. Tämänhetkisissä työnantajan aiemmasta irtautumispäätöksestä johtuvissa alakohtaisissa neuvotteluissa Paperiliiton esittämässä tavoiteasettelussa tulopolitiikan yleislinja ja paperiteollisuuden tilanne on otettu nytkin hyvin huomioon.

Varsin perustellusti voikin nyt työnantajan esitykset saatuamme arvioida, onko työnantajalla todellakaan aitoa halua sopia yhteisesti asioista. Vai onko tavoitteena todellakin oleellinen "isäntävallan" lisääminen työpaikoille, joka selvästi näkyy työnantajan tekemistä esityksistä? Toivottavasti asetelma muuttuu neuvottelujen kuluessa oleellisesti parempaan suuntaan, muutoin yhteisen sopimisen rauhanomainen mahdollisuus saattaa käydä hyvin kyseenalaiseksi. Valitettavasti tällaista muutosta parempaan suuntaan ei ole tällä hetkellä kuitenkaan havaittavissa lukuisista viime aikojen neuvottelutapaamisistamme huolimatta. Tällä hetkellä ei edes seuraavasta neuvottelutapaamisesta ole sovittu.

Erityisesti sairauspoissaolot ovat työnantajan "hampaissa". Heidän esityksensä on, että sairauspoissaoloihin pitäisi sopia kahden päivän mittainen palkaton karenssiaika. (Huomio! Kuulitte aivan oikein, rangaistuskarenssia sairastumisesta kaksi päivää!!) Eiköhän järkevämpää olisi rangaistusten sijaan keskittyä pohtimaan ja korjaamaan niitä syitä, jotka sairauspoissaoloja aiheuttavat. Ikääntyneen työntekijäporukan työtahdin kiristäminen työvoimaa rajusti vähentämällä ja siten pelkotiloja työpaikoille synnyttämällä ei ole ainakaan edesauttamassa myönteistä sairauspoissaolokehitystä. Eiköhän tässäkin asiassa työnantajan olisi syytä katsoa pidempiaikaista etua lyhytnäköisen saneerausajattelun sijasta. Myös työnantajan uudet esitykset työaikoihin tehtävistä muutoksista vaarantavat työntekijöiden työssäjaksamista ja toteutuessaan varmasti lisäisivät selvästi sairastumisriskiä.

Työaikakysymyksiin työnantaja esittää mallia, joka mahdollistaisi keskimääräisen työajan käytön, erillisen viikonlopputyöskentelyn sekä joustavaan nelivuorokäyntiin siirtymisen kesäaikana. Esitys tarkoittaa mm. 12 tunnin työvuoroja työnantajan yksipuolisella päätöksellä. Vuosilomasäännöksiä pitäisi työnantajan esityksen mukaan muuttaa siten, että tuotantoseisokkeja voidaan toteuttaa vuosilomajärjestelyjen yhteydessä jakamalla vuosiloma tarvittaessa useampaan osaan. Lomautuksen osalta työnantaja esittää poistettavaksi työehtosopimukseen kirjatut lomautusoikeutta rajoittavat määräykset.

Palkankorotusesityksiä työnantaja ei kertonut pyynnöistämme huolimatta. Heidän esityksensä mukaan palkankorotuksista voidaan sopia vain tuottavuutta lisäävien työehtomuutosten johdosta. Työnantajan mukaan paikallisen rahaerän suhteellista osuutta tulee kasvattaa ja luopua perinteisestä tasajakomallista. Tämä tarkoittaa työnantajan mukaan myös, että rahaerän jakamisesta on työnantajalla oltava lopullinen päätösvalta. Tähän asiaan ei työntekijöillä olisi mitään todellista vaikutusmahdollisuutta.

Onneksi työehtosopimus on kuitenkin yhteisesti sovittu, joten sen muuttaminenkin onnistuu vain yhteisesti sopimalla. Tämä totuus tulisi myös työnantajan tiedostaa. Siksi heidän olisikin parempi keskittyä rakentaviin esityksiin repimisen sijasta. Yhteistyössä olemme rakentaneet maailman kilpailukykyisimmän metsäteollisuuden tänne Suomeen. Onko tämä yhteistyö mennyt hukkaan, kun työnantaja on nyt esittänyt varsin tylyjä ja yksipuolisia työnantajan päätösvaltaa lisääviä keinoja tuottavuuden parantamiseksi? Eikö saavutettu kilpailukyky ole paras todiste siitä, että yhteistyössä tuottavuutta pitkäjänteisesti kehittäen saavutetaan paras mahdollinen lopputulos? Eikö suuryritysten johto vieläkään ymmärrä, että molempien osapuolten tavoitteiden ja tarpeiden yhteensovittaminen ei ole ollut eikä tule olemaan kilpailukyvyn este? Yksipuolinen sanelu ei missään tapauksessa kuulu tämän vuosituhannen työelämään.

Ammattiyhdistysliikkeessä on historia meille opettanut, että yhteisesti ponnistaen on vaikeatkin asiat pystytty ratkomaan. Näin tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Sillä yhteistyössä on meidän voimamme. Voimamme jatkossakin kokoamalla ja yhteisrintamassa esiintymällä meillä on mahdollisuus rakentaa parempaa tulevaisuutta. Tarjoamme yhtenäisenä työntekijärintamana rehtiä yhteistyötä myös työnantajille heidän tämänhetkisistä "hyökkäilyistään" huolimatta. Haluamme turvata yritysten ja oman tulevaisuutemme kansainvälistyvässä maailmassa osallistumalla yhteiseen kehitystyöhön tasavertaisina kumppaneina työnantajien edustajien kanssa. Tämän toivoisi myös työnantajan huomioivan tärkeänä voimavarana, eikä pelkästään rasittavana kustannuseränä. Meistä saa hyvän yhteistyökumppanin, mutta tarvittaessa myös kovan ja taipumattoman vastuksen, mikäli työnantaja yrittää "runnomalla" saada yksipuolisesti omia tavoitteitaan läpi. Paperiliittolainen yhteistoiminta ja yhteisrintama kestää varmasti. Tätä on turha työnantajatahon epäillä tai kokeilla.

sivun alkuun