etusivu

info

ilmoitustaulu

organisaatio

kuvat

säännöt

etuudet

linkit

sheemat

palaute

yhteystiedot

jäsenrekisteri

takaisin Jouko Ahosen kannanotto 13.3.2006

(tulostettava word-tiedosto täällä)

KANNANOTTO
Toimisto
Jouko Ahonen
13.3.2006

Paperiteollisuuden irtisanomisesitykset

Ilmeisesti UPM:n ilmoittamien irtisanomissuunnitelmien innoittamana on tiedotusvälineissä esiintynyt taas monenlaisia väitteitä paperiteollisuuden tilanteesta ja irtisanomisesitysten syistä. Usein nämä väitteet perustuvat lähes täydelliseen tietämättömyyteen paperiteollisuuden tilanteesta sekä myös harhaanjohtavat lukijat luulemaan, että paperityöntekijöiden väitetyt korkeat palkat olisivat irtisanomisten syynä. Toinen väärä ja usein toistettu väittämä on, että paperityöntekijät olisivat olleet viime vuonna pitkässä lakossa, jonka seurausta nyt ilmoitetut irtisanomisuutiset ovat. Totuus viime vuodesta on kuitenkin se, että tehtaat seisoivat työnantajan julistaman työsulun vuoksi. Työnantaja siis esti työnteon ja palkanmaksun viime vuonna lähes seitsemän viikon ajan. Useat varsin asenteelliset kirjoitukset ovat aivan turhaan syyllistäneet yhteiskuntamme hyvinvoinnin mittavaan rakennustyöhön osallistuvia paperityöntekijöitä.

Irtisanomisten syynä eivät varmaankaan ole huonosti menestyvän yrityksen kannattavuusongelmat. Mikäli näin olisi, ei kai voisi millään perustella UPM:n hallituksen esitystä parin viikon päästä kokoontuvalle yhtiökokoukselle. UPM:n hallitus esittää aiempien vuosien suuruisen osingonjaon lisäksi päätöstä omien osakkeidensa ostamisesta 885 miljoonalla eurolla. Joten kyseessä ei todellakaan ole mikään kriisiyritys. UPM:n viime vuoden liikevoitto oli 278 miljoonaa euroa. Ja se olisi voinut olla lähes 400 miljoonaa euroa parempi, ellei yritysjohto ja hallitus olisi sitä huonontaneet itse tekemällään työsulkupäätöksellään, epäonnistuneiden yritysostojen aiheuttamilla alaskirjauksilla ja lainvastaiseen kartelliin osallistumisesta tuomituilla sakoilla.

UPM:n irtisanomissuunnitelmat toisivat yhtiön oman ilmoituksen mukaan toteutuessaan vuositasolla 200 miljoonan euron säästöt. Näin laskien omien osakkeiden ostoon menisi noin 4,5 vuoden säästöohjelman "anti". Esitys omien osakkeiden ostamisesta tässä tilanteessa tuntuu todella moraalittomalta siitä syystä, että toimenpide on vain yksi lisätapa jakaa lisävoittoja omistajille. Osakkeiden määrän supistuessa niiden arvo ilmiselvästi nousee. Rikkaat siis rikastuvat entisestään. Ja maksumiehinä ja -naisina ovat todelliset tuloksentekijät, ne arjen raatajat.

UPM:n ilmoitus saneeraussuunnitelmistaan aiheutti yhtiön pörssikurssiin heti rakettimaisen nousun, joka jo sinällään lisäsi omistajien osakepotin arvoa lähes miljardilla eurolla. Tämä summa vastaa noin viiden vuoden aikana saneerauksella mahdollisesti saatavaa säästösummaa. Luulisi näiden "verirahojen" riittävän omistajille, ettei tarvitsisi enää muulla tavoin jakaa heille lisää voittoja. Ja taas maksumiehet kurssinousuun ja rikkaiden rikastumiseen löytyvät tehdassalien lattiatasoilta, tosin hintana heidän osaltaan on raju vähentäminen ja työttömyyskortiston ankea jono.

Edellä kerrotun perusteella voi todella esittää ihmettelynsä siitä, mihin tämä yhteiskuntamme on menossa. Eikö omistajien ahneudella todellakaan ole mitään rajaa? Ovatko yritysten johto ja hallintoelimet todellakin vain omistajan asialla välittämättä yhtään yritysten tärkeimmästä voimavarasta eli henkilöstöstä? Kumartavatko he pelkästään ja vain rahan suuntaan? Kun näin näyttää valitettavasti olevan, joutuu surullisena toteamaan yritysten päättäjien moraalin rappeutumisen ja täydellisen inhimillisyyden puutteen. Sen on joutunut jo aiemmin toteamaan, ettei pääomalla ole isänmaata, mutta yhä enemmän vahvistuu valitettavasti käsitys myös siitä, ettei isänmaallisuutta ole myöskään yritysten johtotehtävissä toimivilla päättäjillä heidän päinvastaisista vakuutteluistaan huolimatta.

Toivon totisesti olevani väärässä moraalin rappeutumisen ja inhimillisyyden puutteen suhteen. Tämä moraali, josta myös voidaan käyttää nimitystä yhteiskuntavastuu, joutuu totiseen puntariin nyt alkavissa UPM:n yt-neuvotteluissa. Niissä punnitaan yrityksen todelliset arvot ja vastuunkannon halu. Rahasta se ei ainakaan ole kiinni, kuten edellä todettu osoittaa. Kysymys on arvovalinnasta ja tahtotilasta. Mikäli tahtoa on ja arvot oikeassa järjestyksessä, on tilanteeseen löydettävissä ratkaisu, jossa voidaan yhteen sovittaa omistajien ja henkilöstön tarpeet ja tavoitteet. Löytyykö tällaista tahtotilaa, nähdään lähiviikkojen aikana? Sinä aikana tuhansissa kodeissa valvotaan unettomia öitä, koska koko elämän perusta näyttää romuttuvan ahneuden alle.

Seuraan myös mielenkiinnolla UPM:n tulevaa yhtiökokousta toivoen edes jonkun osallistujista peräänkuuluttavan vastuullisuutta, moraalia ja yhteistyötä henkilöstön kanssa. Kai nyt sentään jollain on vielä omatunto tallella?

Ystävällisyydellä
Jouko Ahonen
Puheenjohtaja
Paperiliitto ry

sivun alkuun