etusivu

info

ilmoitustaulu

organisaatio

kuvat

säännöt

etuudet

linkit

sheemat

palaute

yhteystiedot

jäsenrekisteri

takaisin Jouko Ahosen vappupuhe Kuusankoskella 1.5.2005

PAPERILIITTO
Toimisto
Jouko Ahonen
PUHE KUUSANKOSKELLA
1.5.2005

HYVÄT TOVERIT, ARVOISAT KUULIJAT JA YSTÄVÄT

Vappu on perinteinen työväen juhlapäivä. Enenevässä määrin Vapun viettoon on tullut oleellisena osana mukaan myös ilonpito ja sopiva riehakkuuskin. Tämä on toki täysin ymmärrettävää, tarkoittaahan vapun tulo pitkän talven loppumista ja virkistävää kesän odotusta. Näin ollen vappu on ja olkoon myös ilon juhla.

Välttämättä tämä vappu ei kuitenkaan kaikkien osalta ole aivan perinteinen. Vaikka tähänkin vappuun liittyy monien osalta riehakkuutta ja iloa, poikkeaa tämä juhlapäivä perinteisestä ainakin paperityöntyöntekijöillä. Tämän poikkeavuuden on saanut aikaan työnantajan käytös metsäteollisuudessa. Työnantaja on valitettavasti lähtenyt sellaiselle tielle, jonka läpikäyntiin liittyy todella suuria vaikeuksia ja ongelmia. Ongelmista osoituksena on muun muassa tämänhetkinen tilanne paperi- ja selluteollisuudessa. Kaikki paperityöntekijät viettävät tänä vuonna poikkeuksellisesti vappua vapaalla. Tämänpäiväinen työstä poissaolo johtuu alalla menossa olevasta työnselkkauksesta. Näin ollen ei ainakaan kaikilla paperityöntekijöillä ole aihetta iloon.

Ilman tätä selkkausta pyörisivät tuotantolaitokset tälläkin hetkellä tuoden vaurautta ja hyvinvointia työnantajille, työntekijöille ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Suomen kansantalouden kannalta näinkin tärkeän toimialan työrauhahäiriöt eivät ole kenenkään edun mukaisia, sillä tällaisessa "sodankäynnissä" on pelkästään häviäjiä. Valitettavasti työnantajapuoli ei ole kuitenkaan jättänyt meille vaihtoehtoja, vaan olemme olleet pakotettuja vastoin tahtoamme turvautumaan järeimpään käytettävissä olevaan keinoon eli lakkoon. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, on työnantaja selkeästi hakenut lakkoa koko neuvottelukierroksen ajan erilaisilla provokaatioilla. Ja on viimein jopa tavoitteessaan onnistunutkin. Tämänhetkisen tilanteen juuret juontavat toki jo aiempaan historiaan. Kuitenkin yksi tärkeä etappi tällä tiellä oli viime syksy, jolloin metsäteollisuus ilmoitti jo kesken silloin rakenteilla olleen tulopoliittisen kokonaisratkaisun irtautuvansa siitä. Ilmoitus tuli etukäteen näkemättä edes syntyneen sopimuksen sisältöä. Tämä oli historiankin valossa erittäin poikkeuksellinen toimenpide. Perusteluksi metsäteollisuus ilmoitti halunsa ratkaista alan tuottavuuskehityksen esteenä olevat sopimusrajoitteet, joiksi he nimesivät seisokkikäynnin ja ulkopuolisen työvoiman käytön. Tämä irtautumispäätös oli tuolloin yllättävänkin paljon ymmärrystä saanut toimenpide. Erityisesti työnantajien uusi keskusjärjestö EK osoitti varsin suurta ymmärrystä metsäteollisuuden käytöstä kohtaan.

Kun joskus aiemmilla neuvottelukierroksilla Paperiliitto oli ilmoittanut vaikeuksistaan päästä mukaan kokonaisratkaisuun alakohtaisten ongelmien ratkaisutarpeen vuoksi, ei tälle ilmoitukselle ymmärrystä kovin laajalti saatu. Erityisesti silloinen työnantajien keskusjärjestö TT tuolloin haukan tavoin vahti ja vaati, että myös Paperiliitto on saatava yhteiseen ruotuun mukaan, joka poikkeuksetta toteutuikin vaikeuksista huolimatta. Edellisestä päätellen totuus on selvästi se, että työnantajajärjestölle sallitaan lähes itsestäänselvyytenä se, mitä työntekijäjärjestölle ei voida missään tapauksessa sallia. Tässä on oiva käytännön esimerkki tasavertaisuudesta työmarkkinoilla. Eikä tämä valitettavasti ole ainoa esimerkki tasavertaisuuden puuttumisesta työmarkkinoilla.

Ennakkokäsityksen tulevasta antoi tammikuun alussa käymäni kahdenkeskinen keskustelu erään metsäteollisuuden työnantajapuolella todella merkittävässä asemassa olevan johtajan kanssa. Jo tuolloin hän ilmoitti suoraan, että työnantajat aikovat ajaa vaatimuksensa neuvottelukierroksella läpi vaikka väkisin. Hän kertoi työnantajapuolen valmistautuvan ottamaan vastaan pitkänkin lakon. Hämmästelin tuollaista hyökkäävyyttä jo ennen varsinaisten neuvottelujen alkua. Yritinkin vedota kyseiseen johtajaan, että sovinnolla rauhanomaisesti tehtävä ratkaisu olisi varmaan parempi etenemismalli kummallekin osapuolelle, sillä työrauhan säilymisen tulisi olla molempien osapuolten yhteinen tahto. Valitettavasti en saanut minkäänlaista vastakaikua puheilleni. Hämmästellen noita puheita aavistelin jo tuolloin työrauhan turvaamisen pelkästään Paperiliiton voimin muodostuvan jossain vaiheessa mahdottomaksi.

Työnantajan ensimmäinen provosointiyritys saada meidät lakkoon tulikin heti helmikuun alussa, kun metsäteollisuuden neuvottelut liittokohtaisina alkoivat. Työnantaja toi neuvottelupöytään suuren määrän sellaisia sopimusten huononnusesityksiä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi ymmärtää sellaisiksi tuottavuuskehityksen esteiksi, joilla he kokonaisratkaisusta irtautumistaan olivat perustelleet. Näin ollen voikin aiheellisesti kysyä työnantajilta, oliko tuo irtautumisilmoitus perusteluineen vain jonkinlainen naamiointi muiden tarkoitusperien saavuttamiseksi. Valitettavasti tällainen ajatus on perustellusti vain lisääntynyt viime kuukausien aikana käydyissä, jo alusta asti pahasti jumiutuneissa neuvotteluissa.

Seuraava työnantajan provosointiyritys tuli maaliskuussa, kun työnantaja ilmoitti useampaan kertaan, ettei Paperiliiton esittämiä neuvotteluesityksiä edes oteta käsittelyyn ennen kuin työnantajan esittämistä asioista on sovittu. Tämä oli varsin poikkeuksellista käytöstä neuvotteluissa ja laittoi sopimusosapuolet täysin eriarvoiseen asemaan. Useiden vetoomusten jälkeen Paperiliitolle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin katkaista neuvottelut. Tuolloin alkoi alallamme sopimukseton tila ilman työrauhavelvoitetta ja maaliskuun lopulla täysin laillinen koko alaa koskeva ylityökielto. Mutta vielä tuolloinkin jaksoimme kestää työnantajan hyökkäilyn, emmekä provosoinnista huolimatta jättäneet lakkovaroitusta. Tavoitteenamme oli saavuttaa rauhanomaisesti näkemyksiämme yhteen sovittaen molempia osapuolia tyydyttävä sopimusratkaisu.

Suomalaisen työn, työelämän ja yritysten menestyminen on tähän saakka perustunut yhteistyölle sopimusosapuolten kesken. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ylisuuressa voimantunnossaan ainakin metsäteollisuusyritykset ovat lähteneet yhteistyön tieltä tavoittelemaan yksipuolisen sanelun tietä. Voin hyvin painokkaasti Paperiliiton osalta vakuuttaa, ettei tällainen tavoite ja epärealistiset sopimusten huononnusesitykset tule missään tapauksessa onnistumaan. Työnantajan tavoittelemasta muutoksesta perinteiseen malliin ei voisi edes mitään hyvää lopputulosta syntyä heidänkään kannaltaan. Vastakkainasettelua työnantajan toimesta lisäämällä menetämme vuorenvarmasti asemiamme yhä kiristyvillä kansainvälisillä markkinoilla. Tätä ei ammattiyhdistysliike missään tapauksessa halua, ja ihmettelenkin erityisesti metsäteollisuutta tällaisesta kilpailukykyä rapauttavasta tavoitelinjauksesta. Me ammattiyhdistysliikkeessä, myös Paperiliitossa haluamme olla yhteistyössä työnantajan kanssa rakentamassa ja sopimassa sellaisista pelisäännöistä, jotka turvaavat suomalaisen työn mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Valitettavasti juuri nyt tuntuu, että tämä huutomme kaikuu kuuroille korville, emmekä saa vastakaikua yhteistyötarjouksillemme etenkään metsäteollisuudessa.

Mikäli tällainen menneen talven ja menossa olevan kevään aikana vaadittu uusi työnantajan sanelumalli lukuisine sopimushuononnuksineen menisi läpi metsäteollisuudessa, leviäisi se kulovalkean tavoin myös kaikille muille toimialoille. Vähättelemättä millään tavalla veljesjärjestöjemme arvokasta työtä ja toimintaa, olisi totuus kuitenkin se, että valtaosalle ammattiliittoja ja niiden jäseniä huononnukset sopimuksiin olisivat tulevaisuudessa lähes pelkkä ilmoitusasia. Siksi Paperiliitto ja Toimihenkilöunioni ovat joutuneet nyt puolustamaan koko Suomen konsensukseen ja näkemysten yhteensovittamiseen perustuvaa kolmikantaista toimintamallia. Onneksi tämä on saamiemme viestien perusteella hyvin veljesliitoissamme ymmärrettykin, joten tarvittavaa tukea on tarpeen mukaan varmasti saatavissa. Puolustustaistelun tiedetään olevan yhteinen.

Myös kansainvälisesti on ihmetellen pantu merkille suomalaisten metsäteollisuusyritysten kiristynyt toimintapolitiikka. Kansainvälistyneiden yritystemme vastapainoksi on myös ammattiyhdistysliike tänä päivänä entistä kansainvälisempää ja yhteistyö tiiviimpää. Mikäli suomalaiset metsäteollisuusyritykset pyrkivät isäntävallan kasvuun ja saneluun työmarkkinoilla, saavat he vastaansa kovan kansainvälisen järjestäytyneen työväestön. Tästä on viime aikoina selkeät sopimukset tehty ja ulkomaisten veljesjärjestöjen lupaukset saatu.

Työnantajien tulisikin ottaa tämä viesti vakavasti, jotta vältyttäisiin todella suuren mittaluokan vaurioilta, jotka tulisivat jättämään jälkensä yritysten toimintaan ja niiden toimintaedellytyksiin pitkäksi aikaa. Valitettavasti Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja ei halua ymmärtää tilanteen vakavuutta, sillä lehtitietojen mukaan hän "viittaa kintaalla eurooppalaisiin lupauksiin" ja sanoo "sen olevan täyttä huuhaata". Tällaiset vastuuttomat puheenvuorot tuolta tasolta vain pahentavat tilannetta. Mutta kai se on ymmärrettävä niin, että työnantajan edesvastuuton provokaatiolinja vain jatkuu. Kenenkähän eduksi? Sitä sopii kysyä nimenomaan työnantajilta ja kyseiseltä johtajalta.

Lukuisten provokaatioiden jälkeen onkin syytä vedota tämänhetkisen tilanteen rauhoittamisen ja järjen käytön sekä yhteistyön puolesta. Vetoomukseni osoitan metsäteollisuuden työnantajille ja heidän edunvalvontajärjestölleen. Samalla on syytä vedota myös työnantajien uuteen keskusjärjestöön, joka epäilemättä ainakin taustalla on selvästi hyväksymässä metsäteollisuuden työnantajien yhteistyötä vierastavaa ja sanelua lisäävän toimintamallin tavoittelua. Tätä ilmiselvää totuutta on EK:n turha edes yrittää naamioida minkään näennäisen syyn taakse.

Viime vuosikymmeninä olemme nimenomaan yhteistyössä rakentaneet maailman kilpailukykyisimmän metsäteollisuuden tänne Suomeen. Onko tämä yhteistyö mennyt hukkaan, kun työnantaja on neuvotteluissa vaatinut varsin yksipuolisia saneluun perustuvia keinoja tuottavuuden ja kannattavuuden parantamiseksi? Eikö saavutettu kilpailukyky monissa yritysten toiminnan kannalta tärkeissä asioissa ole paras todiste siitä, että yhteistyössä tuottavuutta pitkäjänteisesti kehittäen saavutetaan paras mahdollinen lopputulos? Puolueettomien tutkimuslaitosten tulosten mukaan Suomessa on metsäteollisuuden paras työn tuottavuus koko maailmassa. Myös jalostusarvo mitattuna tehtyä työtuntia tai työntekijää kohti on meillä maailman parasta. Nämä ovat juuri niitä keskeisiä asioita, joihin me voimme neuvottelupöydässä vaikuttaa. Eivätkö nämä saavutukset todista yritysten johdolle juuri sitä, että menestyäksemme jatkossakin tarvitsemme toinen toistamme. Eikö suuryritysten johto vieläkään ymmärrä, että molempien osapuolten tavoitteiden ja tarpeiden yhteensovittaminen ei ole ollut eikä tule olemaan kilpailukyvyn este? Me työntekijät haluamme olla myös jatkossa maailman parhaita niissä tuottavuuden ja kannattavuuden kannalta tärkeissä tekijöissä, joihin me voimme sopimustoiminnalla vaikuttaa. Mutta tämä voi tapahtua vain yhteisesti sopien, ei yksipuolisesti sanellen. Meistä saa hyvän yhteistyökumppanin, mutta tarvittaessa myös kovan vastuksen. Siispä ehdottaisinkin mieluummin yhteistyökumppanuutta.

Muihin kuin sopimustoimintaan liittyviin asioihin meillä työntekijöillä ei valitettavasti ole vaikutus- eikä sananvaltaa, joten niiden tekijöiden kehittäminen jää edelleenkin työnantajan yksin tekemien päätösten ja toimenpiteiden varaan. Toivomme vilpittömästi, että myös nämä kannattavuuden ja tuottavuuden osat hoidetaan yritysjohdon toimesta maailmanennätystasolle. Tässä riittää kyllä riittävästi haastetta yritysjohdolle. Joten varmasti kannattaisivat nekin voimavarat, jotka nyt keskitetään heidän toimestaan työehtosopimusmääräysten huononnusesityksiin, käyttää näiden sopimustoiminnan ulkopuolella olevien osien kehittämiseen. Tällä yritysten yksin päätettävissä olevalla osiolla on todella ratkaiseva merkitys tulevaisuuden kehityssuunnalle, sillä pääomavaltaisessa metsäteollisuudessa voimme työehtosopimuksilla vaikuttaa vain noin yhteen kymmenesosaan kokonaisuudesta. Ja se osa on todistettavasti todella erinomaisesti hoidettu ja pysyy erinomaisena myös jatkossa, mikäli työnantajakin sitoutuu tilastojen mukaan menestyksekkääksi osoittautuneeseen yhteistyöhön kanssamme.

Työntekijöiden kohtelu tänä päivänä tuntuu todella kohtuuttomalta siitäkin syystä, että työnantajan toimesta määrällisesti minimiin kutistettu henkilöstö työpaikoilla venyy äärimmilleen joka päivä ja prosessiteollisuudessa ympäri vuorokauden ja lähes ympäri vuoden. Esimerkiksi Suomessa paperi- ja selluteollisuudessa tehtiin entistä pienemmällä työntekijämäärällä ilman mitään mittavia investointeja viime vuonna kaikkien aikojen ennätystuotanto. Kiitoksena tästä ponnistelusta ja uhrautuvaisuudesta työnantaja tarjoaa ja vaatii muun muassa kahden päivän palkatonta karenssia sairauslomiin, vuosilomien pilkkomista useaan osaan, yksipuolisesti määrättyjä 12 tunnin työpäiviä, paluuta vuosikymmenien takaiseen nelivuorokäyntiin kesäaikana ja niin edelleen. Tällainen kiitos ei varmaankaan ole mieltä ylentänyt, vaan päinvastoin saanut mielet varsin matalaksi ja ajatukset synkkämielisiksi. Työnantaja tuntuu pitävän työntekijöitä vain tunnottomina koneen osina, joita voi kohdella lähes miten tahansa.

Työnantajan osoittama arvostuksen puute ja asenne sekä useat sopimushuononnusesitykset ovat kiristäneet suhteet äärimmilleen teollisuudenalallamme. Tällaisessa kiristyneessä ilmapiirissä työnantaja on työvoiman vähyydestä johtuvissa tuotannon häiriötilanteissa provosoinut työntekijöitä ilmeisen selvästi konsernien johdosta ja työnantajaliitosta tulleiden määräysten perusteella kieltäytymällä palkanmaksusta. Kaikkein härskein vaatimus työnantajalta on viime päivinä ollut, että työntekijöiden tulee palkanmaksun jatkamisen ehtona suostua rikkomaan täysin lain mukaista ylityökieltoa. Siis suostua rikkuriksi! Näin työnantajan tavoittelema taktiikka on viimeinkin kolmannella yrityksellä tämän kevään aikana toiminut saaden paperiliittolaiset pakotettua lakkoon.

Edellä kuullun perusteella ei tarvitse yhtään ihmetellä, että kaikkialla Suomessa paperiliittolaiset viettävät tällä hetkellä vappua ilman työnteon rasitteita ollen vapaalla, kuten valtaosa kansalaisista muutenkin on. Tästä ylimääräisestä vapaasta vastuun kantaa yksin työnantaja. Niin mukavaa kun nyt onkin viettää vapaata, me olisimme toki halunneet, että tämä juhlapäivä olisi sujunut työmarkkinoilla rauhallisissa merkeissä. Meillä tämän rauhan takeeksi olisi riittänyt se, mikä jo noin 95 %:lla suomalaisista palkansaajista on. Eli meille olisi riittänyt ja riittää edelleen tehdyn tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukainen vakautta ja ennustettavuutta työmarkkinoilla lisäävä sopimus. Koska tavoitteemme neuvotteluissa on vain tämä, on täysin perusteetonta leimata paperiliittolaisia ahneiksi ja jopa kansantalouden myönteisen kehityksen vaarantajiksi. Meistä sopimuksen teko ja työrauhan turvaaminen eivät ole olleet kiinni, vaan nimenomaan työnantajapuolen hyökkäävästä käyttäytymisestä.

Paperiliiton toimesta ratkaisua sopimuskiistoihin on yritetty hakea monin tavoin. Jo muutama viikko sitten esitin Metsäteollisuus ry:lle järjestettäväksi neuvottelun, joihin olisivat osallistuneet ainakin tarkkailijan ominaisuudessa keskusjärjestöjen sopimustoiminnan johtohenkilöt. Tämä malli on melkoisen yleisesti muilla aloilla vaikeissa tilanteissa käytetty. Pyynnöstämme huolimatta työnantaja ei kuitenkaan hyväksynyt tällaista arvokasta asiantuntija-apua jumiutuneisiin neuvotteluihimme. He nimenomaan tyrmäsivät oman keskusjärjestönsä EK:n edustajan mukaantulon. Mielestäni tämäkin kuvaa selvästi työnantajan haluttomuutta asiallisten neuvottelujen ja sopimuksen aikaansaamiseksi.

Onneksemme alamme sopimusneuvotteluissa siirrymme maanantaina seuraavaan vaiheeseen, sillä silloin aloitamme neuvottelut valtakunnansovittelijan johdolla. Näin saamme neuvotteluihimme avuksemme todellisen sopimustoiminnan ammattilaisen, jonka johdolla pyrimme yhteisesti hyväksyttävään sopimusratkaisuun mahdollisimman pian. Sovitteluun pääsemiseksi jouduimme turvautumaan taktisista syistä lakkovaroituksen jättämiseen. Mikäli lakko kuitenkin toteutuu, on se määräaikainen kestäen vain noin kaksi vuorokautta. Tälläkin haluamme viestittää sitä, että tunnemme vastuumme haluamatta aiheuttaa kohtuutonta vahinkoa kenellekään. Vahinkoa on jo riittävästi tullut muutenkin. Koska sovittelu alkaa virallisen lakonuhan alla, ei työnantajalla ole lainsäädännönkään mukaan mahdollisuutta kieltäytyä näistä neuvotteluista. Siitä huolimatta laillisuutta satoja kertoja tiedotusvälineissä kevään aikana hokenut metsäteollisuuden työmarkkinajohtaja asettautuu lain yläpuolelle ja edellyttää ehdottomia ennakkoehtoja jopa sovittelun aloittamiselle.

Toki olen sitä mieltä, että jotta sovittelun aloittamiselle saataisiin mahdollisimman hyvät edellytykset, tulisi toki tämänhetkiset työrauhahäiriöt saada loppumaan. Osaltani voin luvata, että paperiliittolaiset työntekijät palaavat työpaikoilleen aloittamaan normaalin työnteon huomenna aamulla kello 6.00. Näin ollen vastuu rauhanomaisesta toiminnasta sovittelun aikana onkin työnantajilla, joiden ei tule enää kärjistää tilannetta estämällä työntekoa, vaatimalla kohtuuttomia ennakkoehtoja tai keskeyttämällä palkanmaksua työntekijöiltä.

Toivottavasti vihdoin ja viimein työnantajakin on alallamme valmis asiallisiin ja sopimushakuisiin neuvotteluihin kuukausia jatkuneen paikallaan junnaamisen ja erilaisten provokaatioyritysten sijasta. Toivottavasti työnantajakin ymmärtää useiden esitystensä epärealistisuuden ja keskittyy neuvotteluissa hakemaan ratkaisua nimenomaan toimialan tulevaisuuden kannalta oleellisiin kysymyksiin. Tähän antaa hyvän pohjan viime vuoden lopulla sovittu tulopoliittinen kokonaisratkaisu, joka ei pidä sisällään työntekijöiden asemaan ja etuisuuksiin liittyviä huononnuksia. Päinvastoin tulopoliittinen raami antaa mahdollisuuden parantaa työntekijöiden asemaa ja etuisuuksia sekä vastavuoroisesti mahdollisuuden parantaa myös yritysten toimintaedellytyksiä ja pärjäämistä yhä enemmän kansainvälistyvässä maailmassa. Ja nämä asiat ovat oikealla tahtotilalla hyvinkin yhteen sovitettavissa. Markkinatalouden lainalaisuushan on, että vain menestyvä yritys voi turvata ja parantaa henkilöstönsä aseman. Mutta vähintäänkin yhtä tärkeä lainalaisuus on, että yritys ei voi menestyä ilman hyvin motivoitunutta, yrityksen tavoitteisiin sitoutunutta ammattitaitoista ja työhönsä sekä työnantajansa arvostukseen tyytyväistä henkilöstöä. Tästä syystä tarvitsemme työmarkkinoilla toinen toistamme. Ja tähän yhteistyöhön ammattiyhdistysliike kokonaisuudessaan ja tietysti myös Paperiliitto ovat valmiita.

Vaikka tällä hetkellä näyttääkin tilanne työmarkkinoilla nimenomaan paperiteollisuuden osalta olevan todella vaikeassa vaiheessa, ei ole syytä menettää uskoa paremmasta huomisesta. Kuten elämässä yleensäkin, eteen tulee välillä myös ongelmallisia tilanteita, mutta ne ovat toki voitettavissa. Niin ovat nämä nykyisetkin. Muistakaamme kuitenkin näin työväen juhlapäivänä vanha työväenliikkeen viisaus, jonka mukaan yhtenäisyydessämme ja tarvittaessa joukkovoimassa on meidän tukemme ja turvamme. Tukekaamme siis toinen toistamme paremman huomisen rakennustyössä ja työnantajien hyökkäysten torjumisessa.



Toivotan teille kaikille erittäin hyvää ja iloista vappua sekä virkistävää kesän odotusta. Hyvät toverit, käy eespäin väki voimakas!

sivun alkuun